Olen Anna-Maria, tutummin Ansku. Olen aina asunut Seinäjoella, ja vaikka lähtisin lakeuksilta, ei lakeudet lähtisi minusta. Vankasti siis eteläpohojalaasella sisulla varustettu nelikymppinen nainen.

Tällä hetkellä opiskelen päiväopiskelijana sairaanhoitajaksi, ja valmistun viimeistään 12/2027.

Ensimmäisen koirani, Veetin, ostin kesällä 2008. Veeti oli papillon+shih tzu, sellainen pieni 6kg painava pikkukoira. Se oli täysin seurakoira, ja yhdessä tehtiin lenkkejä ja käytiin koirapuistoissa. Veetin seuraksi tuli alkuvuodesta 2010 sen puoliveli Viljo, niillä oli sama isä ja eri emät. Tosin emät olivat sukua toisilleen, joten Veeti oli muistaakseni Viljon setä. Viljo syntyi loppuvuodesta 2009.

Näiden kahden kanssa en koskaan harrastanut mitään, ja etenkin Veeti oli hieman räksyttävää sorttia. Viljostakin kyllä ääntä lähti, mutta sillä ei ollut pikkukoiran kimeää ääntä, vaan kuulosti isommalta koiralta haukkuessaan. Veeti täytyi äkillisesti lopettaa sen ollessa paria viikkoa vaille 7v, kun sillä todettiin kasvain maksassa ja etäpesäkkeitä keuhkoissa. Viljo oli sellainen "huolikoira", se eli kanssani elämäni vaikeimpina aikoina, ja osasi reagoida erilaisiin tilanteisiin. Se osasi ennakoida minun migreenikohtaukset, ilmoittaen niistä, tai sitten se oli hereillä valvoen niin kauan, että migreenikohtaukseni loppui - sen jälkeen Viljo meni nukkumaan kuin raskaan työn tehtyään. Viljo oli sellainen "elämäni koira".

Viljon vanhentuessa sitä alkoi ahdistaa yksinolot, vaikka oli ehtinyt ainoana koirana olla muutamia vuosia. Sen kaveriksi tuli aikuisena kodinvaihtajana tiibetinspanieli-uros Raimo, virallisesti Suvijan Austin. Viljo opetti Raimolle erilaisia asioita, kuin tämän migreenin tunnistamisen ja sen, että minua täytyy vahtia migreenikohtauksien aikana. Raimosta tuli hyvä seuraaja Viljolle. Raimo oli 3,5v minulle tullessaan, ja se oli sellainen remmirähisijä, että olin jopa hieman pulassa sen kanssa.

Viljo pääsi pahentuneiden keuhko- ja sisäelinoireiden vuoksi sateenkaarille viettäessään 11. syntymäpäiväänsä, ja Raimo jäi ainoaksi koiraksi. Tällöin Raimo oli hyvin rauhallinen ja kulki hihnalenkeillä täysin mallikkaasti. Ei mitään ongelmaa.

Viljon kuoltua ajattelin, että haluaisin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni omasta pitkäkarvaisesta colliesta. Niinpä päädyin kyselemään omaa collieta ulkomailta. Tikva, Monsolana Novella About Love, saapui kuukausi Viljon kuoleman jälkeen Venäjältä. Tämän jälkeen Raimolla alkoi taas lenkeillä rähinät, joten aran Tikvan kanssa totesin, että nyt on koirakouluttajaan otettava yhteyttä. Sieltä saimme niin hyvät vinkit, että lenkkeilystä tuli rentoa! Raimo rauhoittui ja Tikva rohkaistui.

Raimo oli minulle tullessaan ylipainoinen, joten kouluttamisen lisäksi se koki laihdutuskuurin, liikunnan lisääntymisen ja eläinlääkärin tutkimukset. Nivelrikko oli jo vajaan 4v. koiran röntgenkuvissa selkeä. Raimo käytti säännöllisesti lääkkeitä kolmen vuoden ajan, kävi hieronnoissa, söi lisäravinteita jnejne, mutta pitkän taistelun jälkeen oli päästettävä Raimo hieman ennen sen 7v syntymäpäivää sateenkaarille. Raimo ehti lyhyen yhteisen matkamme aikana opettaa minulle paljon siitä, millaista on opettaa koiraa, nautimme pitkistä metsälenkeistä, kävimme mätsäreissä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja kävimme muutaman nosework-kurssinkin. Näiden myötä innostuin koirien kanssa harrastamisesta. Ja tiibetinspanieli ollessa turkkirotu, innostuin myös turkinhoidosta!

Raimon seuraksi tuli tosiaan Tikva, ja Tikvan kanssa olen myös opetellut erilaisia asioita. Tikvasta enemmän toisella sivulla, samaten Nessasta (Crofter's Only Walking Wonder), joka tuli pari kuukautta Raimon kuoleman jälkeen kuin ihmeen kautta minulle.

Koirien kanssa nautin siis tehdä ja harrastaa, ja ne ovat minulle ehdottomasti perheenjäseniä, ja koirien kanssa tehdään kaikki yhdessä. Minä saan olla opettamassa niitä, ja ne ovat myös opettamassa minua. Yhteys koirien kanssa on jotain todella mielenkiintoista ja syvää, enkä olisi ikinä Veetin ja Viljon aikaan osannut ajatellakaan, että innostuisin turkin hoidosta ja koirien kanssa harrastamisesta niin paljon, kuin mitä nyt! En tavoittele koirien kanssa kuuta taivaalta, vaan pääasia on se, että yhdessä tekeminen on mukavaa ja yhteistä hauskanpitoa, eikä suuruuksien tavoittelua pipo kireällä! 🤎